Tämän päivän tunnelmassa on jotain turhan tuttua, sillä aamuvarhaisesta lähtien on kännykkä ja vähän myöhemmin myös televisio, tuonut tietoja ja kuvia yliopistoon kohdistuneesta terrori-iskusta Garissassa, Pohjois-Keniassa. Tätä kirjoittaessani kuolonuhrien määrä on 147. Reilu puolitoista vuotta sitten tuijotin televisiokuvaa Westgate-kauppakeskukseen kohdistuneesta terrori-iskusta ja mielessä pyöri vain yksi kysmys: Miksi? Sama kysymys on ollut mielessä myös tänään.
Olen itse saanut olla mukana Kirkon Ulkomaanavun rauhantyössä Pohjois-Keniassa ja kuvakin on yhdestä kokoontumista Garissa maakunnan alueelta, jossa kyläpäälliköiden kanssa pohdimme miten voisimme elää rauhassa naapureidemme kanssa ja tämä kysymys on tänään kiirastorstaina ajankohtainen koko Keniassa.
Vaikka sain aamulla helpottavan tiedon, että Garissassa olevat työkaverini ovat turvassa, niin se ei silti poistanut tätä tuskaa siitä, että vajaan 150 nuoren opiskelijan elämä päättyi tänään ja tiedän että monessa perheessä pääsiäisen kärsimyksen sanoma tuli turhankin ajankohtaiseksi.
Mutta voimmeko me tehdä mitään tälläisten tilanteiden välttämiseksi? Kuten työkaverini Aaro Rytkönen kirjoitti jokunen aika sitten artikkelissaan, niin koulutus ehkäisee väkivaltaista ääriajattelua. Ja tämä koskee niin meitä suomalaisia kuin afrikkalaisia. Reilu puoli vuotta sitten julkaistiin tutkimus, jonka mukaan koulutuksen ja työllistymismahdollisuuksien puute lisää riskiä liittyä radikaaleihin ääriliikkeisiin.
On tärkeä jatkaa työtä radikalisoitumisen estämiseksi ja tämän työn tulee tapahtua niin Suomessa kuin Keniassa, Somaliassa ja muuallakin. Vain koulutuksen ja työpaikkojen lisäämisellä voidaan vähentää radikalisoitumisen riskiä ja taata turvallisempi tulevaisuus kaikille. Tämä on hyvä tietoa erityisesti näin vaalien alla.