Onko luottoa?

Voiko luottamusta rakentaa yhteisöissä, joissa epäluottamus ja jopa viha on ollut vuosikymmeninen kirous?

Olen muutaman päivän kenttämatkalla Wajirin kaupungissa, Koillis-Keniassa. Wajir on reilun neljänkymmenen tuhannen asukkaan kaupunki ja maakunnan pääkaupunki. Tosin kaupunki on yksi niistä monista Pohjois-Kenian kaupungeista, joissa ei ole metriäkään asfaltoitua tietä. Muutama viikko sitten yhdessä Kenian pääsanomalehdessä oli juttu siitä, miten Lodwarin kaupunkiin oli valmistumassa ensimmäinen asfaltoitu tie.

Kun olimme matkalla hankkeen kenttätoimistoon, niin matkalla ohitimme kaupan, jonka etuseinään oli maalattu teksti ”Lamahuran shop, come for cash only” eli Lamahuran kauppa, vain käteisasiakkaille. Jäin miettimään tekstin tarkoitusta, sillä varmaankaan Lamahuran ei tarkoittanut sitä, että hänen luottokortinlukulaite on epäkunnossa? Ehkä Lamahuran halusi tiedottaa, että asiakkaille ei myydä luotolla.

Katunäkymää iltapäivärukouksen aikana

Mutta luottamuksen puute ei vaivaa vain Lamahuran kaupan asiakkaita vaan yleisemminkin Pohjois-Kenian ihmisiä. Välillä tuntuu, että kukaan ei oikein luota kehenkään, ei varsinkaan politiikkoihin, poliisiin tai muihin paikallishallinnon edustajiin. Kirkon Ulkomaanavun Kenian rauhantyön yksi tarkoituksista on lisätä luottamusta konflikteja ratkoviin ja ennaltaehkäiseviin tahoihin kuten kyläpäälliköihin, uskonnollisiin johtajiin ja rauhankomiteoihin.

Tämä tapahtuu kouluttamalla sekä toimijoita että kylätasolla kylien asukkaita. Rauhantoimijoilta edellytetään pitkäaikaista sitoutumista sekä omien etujen laittamisen takasijalle yhteisen edun hyväksi. Kylätasolla käymme keskusteluja näiden toimijoiden olemassaolon tärkeydestä ja parannamme kommunikaatiota toimijoiden ja kyläläisten välillä.

Uskon siihen että luottamusta voidaan lisätä, kunhan kaikki sitoutuvat siihen. Ehkä vielä joskus teksti Lamahuran kauppan seinällä vaihtuu.

PS. En malta olla esittelemättä tiimiä, joka näitä asioita kylätasolla hoitaa. Alkuviikosta tapasimme Isiolossa ja iltapäiväkahvin aikana otettiin perinteinen ryhmäkuva. Kuvassa oikealta vasemmalle John Bongei (koordinaattori), Vincent Omunyin (Marsabit), Kadir Boru (Isiolo), minä, Edel Mitei (Turkana) ja Charles Apondu (Garissa).

Rauhantyötä Keniassa

Miksi tehdä rauhantyötä Keniassa? Viime vuonna vajaa 500 ihmistä menetti henkensä heimojen välisissä väkivaltaisuuksissa, yli 1200 loukkaantui ja kymmenet tuhannet joutuivat jättämään kotinsa.

Useimmiten konflikteissa on kysymys luonnonvaroista eli esimerkiksi täällä Keniassa usein vedestä ja maasta. Näihin voi vielä sekoittua politiikka tai uskonto ja se entisestään vaikeuttaa konfliktien ratkaisuja.

Olin pari päivää yhdessä Kirkon Ulkomaanavun tiimin kanssa Turkanassa, jossa järjestimme kirkkojen johtajien yhteisen pyöreän pöydän keskustelun. Oli mieluisaa kuulla niistä askelista, joita kirkot ovat Turkanassa ottaneet rauhanrakentamisen puolesta ja samalla kuuntelin huolestuneena kertomuksia jokapäiväisestä väkivallasta. Katolisen kirkon edustaja sanoi rauhan lähtevän ihmisen sisältä ja uskon että hän on oikeassa. Jos itselläni ei ole rauhaa, niin silloin en sitä voi myöskään välittää lähelleni.

Keskusteluissa tuli esille tarve kirkon aktiiviseen osallistumiseen rauhantyöhön, sillä monesti poliitikot edistävät omaa asiaansa tai pahimmillaan lisäävät väkivaltaisuuksia, mutta kirkko nähdään hyvänä ja puolueettomana välittäjänä.

On totta, että monet heimot ovat taistelleen "aikojen alusta" asti, mutta nykyisin heimoilla on raskasta aseistusta, sillä valitettavasti aseita on Keniassa helposti saatavilla. Synkimpänä esimerkkinä reilu vuosi sitten tapahtunut yli 40 poliisin murhaaminen. Kyseessä ei nykyisin ole muutaman vuohen, lehmän tai kamelin varastaminen naapuriheimosta miehisyyden näyttämiseksi, vaan puolisotilaallisten, hyvin aseistautuneiden joukkojen suorittama laajamittainen varkaus ja väkivalta, jota polittiika tukee.

Ihmiset pelkäävät ja ovat kyllästyneitä jatkuvaan väkivaltaan, joten ehkä nyt on kirkon aika aktiivisesti tehdä rauhaa.

PS. Jos joku ihmettelee, niin aloitin Kirkon Ulkomaanavun palveluksessa tammikuussa vastuullani rauhantyön hanke Pohjois-Keniassa.