Olin pari päivää yhdessä Kirkon Ulkomaanavun tiimin kanssa Turkanassa, jossa järjestimme kirkkojen johtajien yhteisen pyöreän pöydän keskustelun. Oli mieluisaa kuulla niistä askelista, joita kirkot ovat Turkanassa ottaneet rauhanrakentamisen puolesta ja samalla kuuntelin huolestuneena kertomuksia jokapäiväisestä väkivallasta. Katolisen kirkon edustaja sanoi rauhan lähtevän ihmisen sisältä ja uskon että hän on oikeassa. Jos itselläni ei ole rauhaa, niin silloin en sitä voi myöskään välittää lähelleni.
Keskusteluissa tuli esille tarve kirkon aktiiviseen osallistumiseen rauhantyöhön, sillä monesti poliitikot edistävät omaa asiaansa tai pahimmillaan lisäävät väkivaltaisuuksia, mutta kirkko nähdään hyvänä ja puolueettomana välittäjänä.
On totta, että monet heimot ovat taistelleen "aikojen alusta" asti, mutta nykyisin heimoilla on raskasta aseistusta, sillä valitettavasti aseita on Keniassa helposti saatavilla. Synkimpänä esimerkkinä reilu vuosi sitten tapahtunut yli 40 poliisin murhaaminen. Kyseessä ei nykyisin ole muutaman vuohen, lehmän tai kamelin varastaminen naapuriheimosta miehisyyden näyttämiseksi, vaan puolisotilaallisten, hyvin aseistautuneiden joukkojen suorittama laajamittainen varkaus ja väkivalta, jota polittiika tukee.
Ihmiset pelkäävät ja ovat kyllästyneitä jatkuvaan väkivaltaan, joten ehkä nyt on kirkon aika aktiivisesti tehdä rauhaa.
PS. Jos joku ihmettelee, niin aloitin Kirkon Ulkomaanavun palveluksessa tammikuussa vastuullani rauhantyön hanke Pohjois-Keniassa.
